BACK IN BASECAMP

RYHDISTÄYTYKÄÄ! KÄDET POIS TASKUISTA!

(klikkaa kuvaa niin se suurenee)

Uneton Hanoissa

Lento vei meidät Hanoihin, missä meidän oli tarkoitus nukkua seuraavaan aamuun. Löysimmekin yläkerrasta käyttämättöminä lojuvat sohvat, mutta lentokenttävirkailija, (kuka myöhemmin sai nimen unipoliisi) kielsi moisen toiminnan. Tässä vaiheessa emme vielä tienneet kuinka kiellettyä nukkuminen Vietnamin kansaivälisellä lentokentällä itse asiassa onkaan.

Saatuamme ensimmäisen varoituksen, siirryimme kerrosta alemmas. Lentokenttävirkailija tekikin pian tämän jälkeen elämänsä käräytyksen: viisi länkkäriä suoritti suunniteltua univelan poistoa portaiden alla - he olivat kääriytyneet lakanoihin ja olivat syvässä unessa - kaikki viittasi nukkumisjärjestelyiden suunnitelmallisuuteen. Lähivartiomiehenä toiminut Karttunen ei voinut lain kouralle mitään hyvistä selityksistään huolimatta, ja jouduimme taas siirtymään kerrosta alemmas. Tässäkään vaiheessa ryhmämme ei ollut vieläkään ymmärtänyt tilanteen vakavuutta: ongelmana ei ollut valitsemamme yöpymispaikat, vaan itse nukkuminen.

03:45 pm
Pohjakerroksesta löysimme rivin tyhjiä penkkejä, jotka houkuttelivat puoleensa väsyneitä taistelijoita. Vain muutaman minuutin unen jälkeen tunsimme kukin vuorollaan pistävän iskun olkapäässä: unipoliisihan se siinä oli radiopuhelimen antennilla tökkimässä kylkeen: ylös! täällä ei saa nukkua! Lisäksi he halusivat tyhjentää koko kansainvälisen terminaalin. Ei hyvältä vaikuttanut. Jostain kumman syystä yksi poliiseista antoi meille luvan jäädä sisäpuolelle, jos olemme paikallamme hiljaa. Tämä toki EI TIETENKÄÄN Hanoin kentällä tarkoita nukkumista. Tätä me emme kuitenkaan tienneet, ja aloitimme uhkarohkean yrityksen vaipua uneen. Seuraavan neljän tunnin aikana meidät herätettiin noin 10 kertaa ("No sleeping!!"), osa valvoi, osa nukkui, osa ei enää "uskaltanut", osa nukahti tahtomattaan ja sai kärsiä rangaistuksen nahoissaan (poliisin antennin pisto)". Osa yritti neuvottelutaitoja: nukkua istuvalteen. Tämä toimi: aamun tunteina poliisit antoivat periksi ja lupa nukkumiseen istuvaltaan(!) heltisi.

Yritimme myös dokumentoida nukkumisrumban asettamalla kaksi nukkuvaa taistelijaa syötiksi.

Kameramies kuitenkin torkahti ratkaisevalla hetkellä, ja saatuaan tutun antenninpiston kylkeensä kerkesi vielä napsaista kuvan viimeisen kaverin kohtalonhetkistä.

Faitterit on juuri herätetty nukkumisjärjestyksessä kameramies, Mikko, ja viimeisenä Janne. Hansikas nukkui rukousasennossa istuvalteen, joten hänet poliisi jätti rauhaan.

Lentomatka Hanoi-Pariisi: Janne pääsi pacmanin läpi (25 kenttää) ja Kalle pääsi Solitairen. (pasianssi). Mikko dokasi, Hanska nukkui (sai 2 penkkiä käyttöönsä) ja Sonja luki.

Pariisin kentällä porukan virkein laitettiin roudaamaan matkatavaroita, että väsyneimmät saivat lepuuttaa raajojaan. (etsi supa, osa2)

Viimeisestä päivästä kukaan ei enää muista yhtään mitään.

Termos ja soronoo.

P.s naiset: "mitä Hans Karttusen meikkipussista ei löydy, sitä ei nainen tarvitse".

Sonjakin osti tarpeetoman puuterihuiskun taxfree-kaupasta.

Leaving Ho Chi Minh

Teamvietkong on juuri saapunut hotelli Majesteettiin, edustuskunnossa. (etsi supa)

Hyvaa vapaapaivaa Saigonista. Myonsimme itsellemme sellaisen, silla edessa on noin kolmen paivan matkustus Saigonista Hanoin, Pariisin ja Sofian kautta takaisin Kosovoon. Vapaapaivia vietetaan taalla pain maailmaa ihan samalla tavalla kuin missa tahansa paikassa: pelataan bikineissa/uimahousuissa biljardia kun piccolot ja garcoonit juoksentelevat vieressa tuomassa kylmia virvokkeita. Illalla paluu ruotuun ja normaaliin paivajarjestykseen; 5 tahden hotellihuone vaihtuu lentokentan lattiaan, missa tulemme viettamaan ainakin sen 12 tuntia.

Torstai 9.2.2006, vapaapaiva.

Garcooni juoksee jalleen ja faitteri rentoutuu

Haluatko dong-miljonaariksi? eilisiltaan kuului perinteista iltaohjelmaa: korttipelia ja punkkua.

Viela on siis muutama tunti aikaa Saigonissa. Hotellihuone on varattuna kuuteen saakka, minka jalkeen kiitotie kutsuu ja keskiviiva vilisee taas kerran. Aikaa on siis esimerkiksi sushille - jess!

G9-teamvietkong- red Saigon - signing off.

Let's FONG!

Ryhmamme lampimasti suosittelee Phu Quockin paratiisisaarta. Lamminta ja riitti ja tunnelma oli tiivis: kuuden(6) hengen ryhmamme majoittui kahden (2) hengen huoneessa - hyvin mahtuu! Hintaa tuli 3 USD/taistelija - mutta rauhanturvaajina meilla oli juuri ja juuri varaa siihen. matkailuvinkki: HOX!!! alkaa IKINA, KOSKAAN yrittako viilentaa oluitanne merivedessa talla saarella - se ei nimittain onnistu, olut alkaa kiehua.

TET-festivaalin vuoksi saarelta oli hankala paasta pois(kaikki paikat taynna), joten Kalle lensi etukateen Saigoniin maastontiedusteluun, ja muut tulivat laiva-bussi-setilla perassa vuorokauden kuluttua. Saigonissa Kalle oli jo diilannut toisen kalliin majoituksen viidelle, kaikki tietysti taas samaan huoneeseen.

Saigon on mahtava paikka, Hanoi rocks ja Saigon funks. Vaikka takana onkin ollut rankkoja paivia, ei teamvietkong silti jaanyt tuleen makaamaan vaan sivisti itseaan syventymalla Vietnamin sodan syovereihin mm. vyoryttamalla vietkongsissien rakentamat vaatimattomat 250km pitkat "madonreiat", joku niita on tunneleiksikin sanonut. (tunnelin korkeus 60 cm, rauhanturvaajan paino 100kg = jumitus). Tietysti kavimme myos sota- ja kidutusmuseossa, mista loytyi myos suomalainen nayttelyesine: "USA pois Indokiinasta - jarjestojen yhteisrintama" -juliste. Myos Hesarin lehtikuva Vietnamin sodan vastaisesta mielenosoituksesta oli paassyt museon seinalle.

Liikuntakasvatuksesta huolehdimme jarjestamalla keilausturnauksen. Panokset olivat niin kovat, etta Mikko kirjaimellisesti repi pelihousunsa paineen alla. Palomiehelle paineen alla tyoskentely oli silti tuttua, joten Kalle pokkasi potin omaan fongiinsa.

Taistelukoulutusta on saatu paikallisten sissien taistelutaktiikoiden lisaksi myos molempien osapuolien aseilla: AK47 ja M60 lauloivat rauhanturvaajien kasissa pelottavan tarkasti. Ampumaradan hiudet ampuivat AIVAN liian pitkaa sarjaa osumatta mihinkaan, eika osa edes loytanyt liipaisinta varmistimesta puhumattakaan.

Olemme YRITTANEET tuhlata dongejamme chinatownissa ja nuudelishopeissa, mutta ne eivat sitten kulu millaan, eivat. Siksipa tanaan viimeisenkin jasenen loydettyaan tiensa ulos madonreiasta, painelimme vaatimattomaan viiden (5) tahden ***** "Hotel Majesteettiin", missa huoneen korkeus on vahintaan 15m. Olivat nakojaan aikaisemminkin ottaneet vastaan yhta tasokasta seurakuntaa, joka painelee sisaan maastohousuissa sepalukset auki ja arpoo huonejaon korttipelilla henkilokunnan valvovan silman alla. Ryhma arvostelee henkilokunnan hidasta reagointia: olimme olleet huoneissamme JO 5 MINUUTTIA (herranjestas, kasittamatonta!!!), ja VASTA sitten vastaanotosta soitettiin ja kysyttiin, etta pidimmeko huoneistamme ja haluaisimmeko kenties virvokkeita ja tuoreita mansikoita. Kylla tama aina kormyolot voittaa, just ja just.

Seuraavassa kuvasarjassa tiivistyy menneet paivat.

G9-teamvietkong-Hotel Majestet's Jacuzzi-signing off

Phu Quoc, paratiisisaari. Myos lehmille.

Kahden hengen huone kuudelle. Ei ilmastointia. Moskiittoja ja muurahaisia.

Matka Saigoniin alkaa: myyjat pohtivat Valtra vai John Deere ??

Tyoelamaan tutustuminen: riisinviljely.

Huey vm 65 ja rauhanturvaajat vm75-80. Kuka on hanskalla???

Suomalainen lehtikuva sotamuseossa. Olutostoksilla Saigonissa - karryja odotellessa.
















Sama reika on toiselle ahdas ...toiselle ei.

Suomalainen rt-mies, 192cm -VC:n reika 30cm x 40cm.

Vietkong tunnelit: Ihanan ahdasta -Elama on.

Let's FONG!

Vahinko Vietnamissa

Pahoittelemme sivustomme hidasta paivitysta viime paivina. Syyna tahan on Roopelle sattunut onnettomuus. Roope katkaisi jalkansa Phu Quockin saarella, mutta on nyt jo hyvassa hoidossa ja paranemaan pain. Ryhman loput 5 jasenta jatkavat matkaansa Vietnamissa.

Kunhan ei vain rusketuttaisi...

Tammikuu 2006

Helmikuu 2006